Sydämen kyllyydestä suu puhuu

Hallitus esitteli linjauksensa valinnanvapauslainsäädännöksi noin viikko sitten. Esityksen mukaan asiakkaan on mahdollista tulevaisuudessa valita hoitopaikkansa neljässä kohtaa hoitopolkua. Tämä mallin tavoitteena on nostaa asiakas esille. Tärkeintä on asiakkaan oikea hoitopolku. Uudistuksella siis tavoitellaan laatua, saatavuutta ja uusia tapoja tuottaa palveluita. Tuntuu kuitenkin siltä, että julkisessa keskustelussa tähän asti esille ovat nousseet enemmän valinnanvapauden uhat kuin mahdollisuudet.

Tällä hetkellä eri puolella Suomea sosiaali- ja terveyspalveluiden laatutasot eroavat ja jonot ovat liian pitkiä. Väestö ikääntyy ja palveluntarve kasvaa. Tähän haasteeseen on pystyttävä vastaamaan. Järkevintä on yrittää ratkaisua uudistamalla palveluiden rakennetta. Sote-uudistusta siis tehdään, että saisimme laadukkaita palveluita silloin, kun tarvitsemme. Valinnanvapaus ei tätä yksin ratkaise, mutta on yksi työkalu muiden joukossa. Se on myös muutos, joka näkyy palvelun käyttäjille. Ei siis kannata jättää tätäkään työkalua käyttämättä.

Muistuttelen, että meneillään oleva uudistus ei ole ensimmäinen, jossa tavoitteena ovat toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Omalta kohdaltanikin tämä on jo kolmas suurempi reformi, jossa olen tavalla tai toisella mukana. Vuosina 2001-2007 toteutettiin kansallista terveyshanketta, jonka tavoitteena oli terveydenhuollon tulevaisuuden turvaaminen. Hanke toteutettiin osahankkeina, joita olivat esimerkiksi hoitoon pääsyn turvaaminen, hoitotakuu, perusterveydenhuollon vahvistaminen ja eri henkilöstöryhmien välisen työnjaon kehittäminen. Kun hanketta arvioitiin, todettiin, että vaikka hoitotakuu toteutui melko hyvin, niin erityisesti parannukset perusterveydenhuollossa ja ennaltaehkäisyssä jäivät vaatimattomiksi.

Seuraava merkittävä kehittämisprojekti oli toimiva terveyskeskus toimenpideohjelma, joka käynnistyi syksyllä 2008. Tavoitteena oli parantaa perusterveydenhuollon toiminnan vaikuttavuutta. Ohjelman keskeisimmät kokonaisuudet olivat terveyskeskukset panostamaan terveyshyödyn tuottamiseen, asiakas/potilas keskiöön sekä henkilöstön saatavuuden, pysyvyyden ja työhyvinvoinnin turvaaminen. Entä sitten tulokset? Toimenpideohjelman aikana yhteydensaanti terveyskeskuksiin parantui, mutta perusterveydenhuollossa kiireettömään hoitoon pääsy ei erilaisista hankkeista ja toimenpiteistä huolimatta nopeutunut. Pitkäaikaissairaiden hoidon laatu ja potilaiden osallistuminen omaan hoitoonsa parani. Hoitohenkilökunnan työnjakoa ja toimenkuvia selkiytettiin. Hoidon saatavuus tunnustettiin edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa keskeiseksi ja korjattavaksi asiaksi.

Tämän uudistusten historian tuntien toivon hartaasti, että sitten, kun nykyistä uudistusta arvioidaan, voidaan vihdoinkin todeta hoidon ja palveluiden saatavuuden parantuneen. Se vaatii kuitenkin meiltä poliitikoilta yhteistä tahtoa viedä uudistus maaliin. Näillä ajatuksilla kohti uutta vuotta.

Lisätietoja:

Kategoriat: kirjoitukset, Uutiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *