Kokoomusryhmän puheenjohtaja Emilia Syväsalmen puhe maakuntavaltuustossa 15.5.
Satakuntaliitto, maakuntavaltuuston kokous 15.5.2020
KOKOOMUSRYHMÄN PUHEENJOHTAJA EMILIA SYVÄSALMEN PUHE MAAKUNTAVALTUUSTOSSA 15.5.
Hyvät maakuntavaltuutetut ja muut läsnäolijat/kanssakuulijat!
Kokoomuksen ryhmä hyväksyy kokouksen asialistan ilman muutoksia. Ja kiittää hyvästä valmistelusta. Asiat on jälleen hoidettu hyvin. Haluamme nostaa lisäksi lyhyesti esille muutamia ajatuksia kokouksen asiakohdista.
Olen useasti aiemmin ryhmäpuheenvuoroissani kiittänyt laadukkaasta kokousmateriaalista ja siitä, että maakuntaliitossa tapahtuu paljon ja tehdään paljon. Olen toivonut, että tämä tieto saavuttaisi satakuntalaiset myös laajemmin. Että asioita käsiteltäisiin kunnissa tai yleisötilaisuuksissa. Tämä ei vielä tunnu toteutuvan ja siksi olisi paikallaan pohtia entistä enemmän kuinka saamme olennaisen tiedon kaikesta tästä tekemisestä, voisi jopa sanoa kokoustamisesta, sellaiseen konkreettiseen muotoon että se olisi aidosti mukana satakuntalaisessa päätöksenteossa. Niin että tieto muuttuisi ratkaisuiksi ja toimintamalleiksi. Tehdään niitä päätöksiä sitten kunnissa, kuntayhtymissä tai esimerkiksi yrityksissä.
Kuluneen kevään aikana sellainen asia kuin ”oikea tieto” on ollut todella tarpeellista ja tärkeää. Tässä uudessa, vakavassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa olemme kansakuntana kohdanneet monia asioita niin, että meillä ei ole ollut riittävää tietoa. Päätöksiä on jouduttu tekemään senhetkisen tiedon perusteella.
Tämä asia ei oikeastaan liity vain poikkeusoloihin, vaan vaikuttaa yhä enenevissä määrin siihen kuinka pystymme hyödyntämään jatkuvasta tietotulvasta ne olennaiset ja juuri kyseessä olevaan päätökseen liittyvät eri näkökulmat ja tosiasiat. Kun työpajoista, valmisteluista, webinaareista, työryhmistä, suunnitteluryhmistä ym. ym. tulee raportteja, muistioita ja valtava määrä muuta materiaalia – kuinka saamme siitä olennaisen hyödyn?
Tämän päivän kokousmateriaalista on nostettu edelleen esille jälleen kohtaanto-ongelmat. Meillä on työvoimapulaa ja toisaalta työttömiä, ja tietyissä ikäryhmissä työllisyyskehitys on huono. Satakunnan houkuttelevuus nuorten silmissä (ja miksei kaikkien muidenkin) – se että Satakuntaan jäätäisiin tai tultaisiin opiskelemaan, yrittämään ja tekemään töitä – on edelleen ongelma. On karmeaa, jos yrityksen kasvu on kiinni siitä, ettei osaavaa työvoimaa saada. Kun tämä ongelma on pitkään tiedostettu, pitäisi jo päästä kiinni konkretiaan tässäkin. Mitkä ovat ratkaisut ja kuinka niihin voimme omissa kunnissamme tai verkostoissamme vaikuttaa. Ongelmien kirkastamisen ratkaisuehdotuksiksi, joita voimme edesauttaa, pitäisi nyt olla kaikkein tärkeintä. Ja pakko vielä mainita – koko ajan vähenevä satakuntalaisväestö ei vain voi elää täällä hyvää elämää, koska tuon väestönosan vanhetessa meillä ei ole jäljellä ketään, joka kävisi töissä ja rahoittaisi tätä hyvää elämää.
Koronaepidemia on, kuten kaikki tiedämme, terveydellisten vaikutusten lisäksi vakava uhka maakuntamme yrittäjille. Lomautukset, irtisanomiset, konkurssit ovat sanoja joita emme haluaisi kuulla. Tänään ne ovat valitettavasti liian monelle arkea. Maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä kirjoitti hyvin osuvasti blogissaan: hän muistutti siitä, että ”julkisilla toimijoilla ei ole euron euroa varoja ylläpitää tai kehittää kansalaisten palveluja, ellei yrityselämän kautta pystytä synnyttämään tavaroiden tai palvelujen tuotannossa lisäarvoa josta joku maksaa niin, että tästä lisäarvosta voidaan maksaa veroja.” Konkreettinen tuki yrityksille on nyt elintärkeää – jottemme menetä epidemian vuoksi muuten hyvän liikeidean ja vakavaraisuuden omaavia yrityksiä. Tämä on maakunnallemme yksi kohtalonkysymyksistä ja tähän joudumme varmasti omissa kunnissamme palaamaan.
Sosiaaliset ongelmat, mielenterveysongelmat, huonot elintavat ja syrjäytyminen ovat toinen nosto, josta puhumme jokaisessa kokouksessa. Tästä olemme puhuneet myös uudelleen käynnistyneessä Satasoten valmistelussa. Hyvinvointiyhteiskunnassamme on usein niin, että elämme kovin eri maailmoissa. Osalla on kaikki hyvin ja mahdollisuuksia vaikka mihin, osalla tie on pystyssä ja tuntuu ettei apua saa.
Muutama päivä sitten Alexander Stubb, joka on valittu tänä keväänä Firenzen EU-yliopiston professoriksi, sanoi että jatkossa koneet ja tekoäly osaavat entistä paremmin laittaa kirjaimia ja numeroita järjestykseen. Mutta koneet eivät osaa empatiaa. Ihmiselle jää kyky empatiaan ja siihen, että osaamme ja haluamme ottaa toisen ihmisen huomioon. Että me välitämme toisesta. Stubb muuten kouluttaa yhdessä tiedemiehiä, virkamiehiä, poliitikkoja, elinkeinoelämän edustajia, toimittajia ja kansalaisjärjestöjen työntekijöitä tarkastelemaan maailman menoa poikkitieteellisesti. Samaa toivoisin myös omaan maakuntaamme pienimuotoisemmin. Ettemme kokoustaisi vain omissa porukoissamme, vaan tunnustaisimme oman osaamisemme rajat ja saisimme jaettua tietoa. Näin me kaikki yhdessä osaisimme puuttua ajoissa maakunnan ongelmiin ja samalla pohjustaa hyvää tulevaa.
Kun meillä on taustatietoa, eli tiedämme syitä ja tiedämme myös erilaisista onnistuneista projekteista, niin meillä pitäisi olla myös halua tehdä sellaisia rakenteellisia muutoksia jotka todella vaikuttavat asioihin. Jos tiedämme, kuinka voimme auttaa esimerkiksi syrjäytyneitä nuoria, meidän pitää tehdä niin, että siihen päästään. Tähänkin lainaan maakuntajohtajan lausetta: ”onko meillä malttia hoitaa asioita rakenteellisesti vai olemmeko kiinni koko ajan vain tässä ja nyt – asioissa, ikään kuin hoitaisimme akuuttia kriisiä ja puolustaisimme tämän hetken rakenteitamme ja etuuksiamme.”
Yksi yhteinen ajatus kaikelle tässä kokouksessa käsitellylle laajalle asiakentälle on mielestäni tässä ajassa nyt se, että tiedon on ohjattava pitkäjänteiseen toimintaan kohti yhteisiä päämääriä. Meillä on selvät kärjet, ja niitä tuodaan eri materiaaleissa hyvin esille. Meillä jo olemassa olevat ja aluekehityskatsauksessa esitellyt osa-alueet kohtaavat hyvin valtakunnalliset aluekehityksen painopisteet ja tavoitteet. Asiat on nyt vietävä käytäntöön, on alettava tekemään asioita. Ajatus siitä, että jatketaan maailmaa sitten kun korona on ohitse, ei ole kestävä tai meidän kenenkään etu. Ja onhan meillä tuloksiakin, esimerkiksi ikuinen kasitie etenee kun Eurajoen liittymää viedään eteenpäin ja myös junaliikenteen suunnitelmat edistyvät. Seuraavaksi valtatie kahden saaminen nelikaistaiseksi Porista kohti Kokemäkeä palvelisi laajaa joukkoa sekä yrityksiä, että asukkaita. Joka tapauksessa sekä valtatie 8 että valtatie 2 pitää saada mukaan uuteen liikennesuunnitelmaan!
Tämän kevään aikana monet ennustukset siitä, kuinka maailma ei ole entisensä tämän jälkeen, alkavat tuntua jo hieman kuluneilta. Olisimme silti suoraan sanottuna pölhöjä jos emme ottaisi opiksi tämän kevään kokemuksista ja siitä kaikesta mihin vielä sopeudumme tai mistä huomaamme että se on paremmin kuin ennen. Satakunnassa on tilaa asua, on mittaamattomasti kaunista maisemaa, jota saa ihailla halutessaan yksin. On tilaa liikkua ja kokea. Me olemme vastapaino urbaanille elämäntavalle – jos ihmiset epidemian koettuaan arvostavat enemmän omaa tilaa, luontoa ja rauhallisempaa elämänrytmiä, Satakunnassa jos jossain tämä on mahdollista. Satakunnan on nyt uudistettava ripeästi ja rohkeasti rakenteita – meidän on itse mahdollistettava kehitys.
Kokoomusryhmä toivottaa hyvää alkavaa kesää kaikille! ”Pidä huolta” lienee sopiva lopetus.